No, nyt tulee hieman positiivista kirjoitusta, johtuen siitä että minulla oli mahtava päivä pitkiin aikoihin muutama päivä sitten.

Olin eräänläisessä tapahtumassa, jossa oli myös muutama harrastukseni porukoista (ehkä joku puolet). Tapahtumassa oli mukana (yllätys yllätys) ihastukseni, joka myöskin sisältyy harrastukseni treeniporukkaan.

 

Kerronpa muuten hieman tähän väliin tästä pojasta, halusitte tai ette :P

No, tämä poika on ollut erillainen minua kohtaan alusta asti (eli noin vuoden, tämän verran olen ollut harrastuksessani), kuin muut pojat, ja sillain mukavalla tavalla. Hän on todella fiksu ikäänsä nähden, on aina ollut minulle mukava, tullut juttelemaan ihan vain niitä näitä, ja huolehtinut tiettyinä hetkinä että asiat ovat minulla hyvin. Ihmettelenpä kuinka hän jaksaa olla mukava minulle, sillä olen luonnossa aika sisäänpäin vetäytynyt, ja mitä nyt harvakseltaan olen puhunut jotain ja hymyillyt hänen puheilleen. Sydäntäni lämmittävin hetki, ei siitä ole varmaan kuukauttakaan, niin oli se kun olimme treeneillä, olin ihastukseni kanssa pariharjoittelemassa. Harjoituksen aikana minua alkoi aikalailla heitättämään päästä. Sanoin vain hänelle että minun oli mentävä, ja poistuin käytävälle istumaan pää polvien väliin. Hetken siinä sitten istuttuani ihastukseni tuli paikalle ja tuntui katselevan minua, joten kerroin ihan suoraan hänelle miksi olin siinä. Hän sitten kyykistyi viereeni, laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoi jotain että koita pärjäillä tai vastaavaa. En muista mitä hän tarkalleen sanoi, sillä olin niin keskittynyt hänen kosketukseensa ja haltioissani siitä. Hän sitten jatkoi matkaansa vesihanalle, ja palatessaan treeneihin hän heitti pientä lohduttavaa läppää. Minulle tuo merkitsi todella paljon, sillä kukaan ei ole ennen pysähtynyt luokseni jos olen ollut huonossa kunnossa. Tämän takia kunnioitan häntä entistä enemmän.

 

Juu, varmaan aika palata siihen tapahtumaan sitten.

Niin eli, siellä tapahtumassa oli treeniporukasta muutama ihminen, sillä tapahtumassa pidettiin myös kisa lajistamme. Ensimmäinen osa, jossa sitten minä ja ihastukseni kisattiin, oli aika päivän alusta. Pitäisi varmaan vielä selittää, että lajimme on aikalailla kontakti/välinelaji . Kun sitten tuli minun ja ihastukseni vuoro otella keskenään, hän osui minua päähän. Ilmoitin siitä sitten erotuomarille ja pojalle ettei osuma olisi ollut epäselvä heille. Poika ei tuntunut kuitenkaan ymmärtävän tätä, ja tuntui sitten huolestuvan että oli satuttanut minua. Täsmensin hänelle vielä että hän oli voittanut minut osumallaan. Kun tämä osa kilpailusta oli päättänyt, poika tuli vielä kysymään minulta ettei hän kai tosiaan satuttanut minua. Olin tavallaan jo hieman huvittunut tästä, ja vakuuttellin tosissani ettei hän oikeasti satuttanut minua. No kyllähän osuma tietenkin tuntui samalla tavalla kuin ihan mihin tahansa muuhunkin kohtaan, mutta ei sattunut. Hän sitten sanoi että toivottavasti nähdään vielä tapahtumassa ja tulevissa treeneissä. Mehän tietenkin näimme vielä, varsinkin kun tulin vapaaehtoiseksi auttamaan harrastuksemme toimintaa tapahtumassa, jossa hänkin oli osallisena. Jossakin vaiheessa kun joku pikku poika tuli kysymään minulta jotain ja vastasin hänelle sitten, ihasukseni tuli heti kysymään että oliko poika veljeni tai joku tuttuni. Yllätyin hieman tuosta. Tiedän aika varmasti että ihastukseni todella pitää minusta kaverina, mutta hankalaa tietää varmasti, että pitäisiköhän hän enemmänkin? Inhottavaa, kun epävarmuus tuottaa tällaista "tuskaa".

Tuon edellisen kirjoituksen lisäksi minulla oli muutenkin tavallaan ihmeellinen päivä hyvässä mielessä. Tuntuu että olen lähestynyt isolla harppauksella muitakin treenikavereitani tuon tapahtuman aikana ja jälkeen. Johtunee varmaankin siitä, että osallistuin avustavaksi kädeksi harrastuksen toiminnassa, ja olin hieman puheliaammalla päällä toisin kuin treeneissä en ole ollut. Huomasivat kai kaikki lopulta etten ole mikään teinix ämmä. Tunnen että olen saamassa heistä vihdoinkin kavereita itselleni. Varsinkin eräästä pojasta/miehestä (en vieläkään osaa sanoa kumpi, sillä hän on kait 3-4 vuotta minua vanhempi), joka on muuttanut pari viikkoa sitten samaan "käpylään" missä minäkin asun. Itseasiassa tämä tapahtumakin oli samassa käpylässä. Sen loputtua lähdin kävelemään kotiin päin, ja matkalla näin, no vaikka miehen, niin odottavan kaverinsa kanssa bussia sille kaverille. Heidän ohitse kulkiessaan moikkasin heille, ja hetken päästä huomasin että se mies juoksi vierelleni ja käveli hetken matkaa kanssani ja jutteli joutavia, kunnes hänen katunsa tuli ja kääntyi sinne. Tosin taisimme kaverustua hieman jo ennen tapahtumaa, kun huomasin että hän asuu aika lähellä minua, ja juttelimme sitten käpylämmestämme hieman. Pelottaa kyllä hieman että hän on tykästynyt minuun. Kun olen miettinyt sitä vierelle juoksemista, ja (taas) siellä tapahtumassa hän tuli juttelemaan, ja koko sen tuokion aikana hän katsoi aika tiukasti minua, vaikka vieressäni oli kaveri samoista piireistä. Kyllähän minä pidä tuosta tyypistä, mutta vain ja pelkästään kaverina, ja siksi toivon että hänkin pitää minusta vain kaverina.

 

No tulipa aika tarkasti selitettyä tekstiä..