Valkosuklaa-vanilja vadelmapiirakan ohjeen bongasin Instagramista oimunmutsin tililtä. Tähän piirakkaan kiinnitin huomion koska tämä on eri tyyppinen mitä useimmiten ite teen. Ja kerrankin taikinassa on suola mainittu jo valmiina, ettei tartte sitä ite lisätä.

Tein piirakasta vähän erilaisen version kahdestakin syystä. Valkosuklaa ei kuulu meillä suosikkeihin, joten käytin eri suklaata ja toinen syy oli että leipomisinspiksen iskiessä, ei valkosuklaata sattunut olemaan huushollissamme, mutta kokeilen tämän ohjeen kyllä myös valkosuklaalla tehtynä. Tekovaiheessa mietin, että laitanko pinnalle suklaata, vaan humpsautanko kaiken taikinaan, vaan päätin sitten kuitenkin laittaa. Sitruunaa mulla ei sattunut olemaan, joten raaste jäi kokonaan pois. Siltikin minusta makua piisasi pohjassakin.

Instagramissa olevat kurkatkaa Sanna tililtä alkuperäinen valkosuklainen versio. 

Alla ohje miten minä piirakan tein.

Vadelma-suklaapiirakka

(käyttämäni piirakkavuoka on 28 cm halkaisijaltaan)

200 g huoneenlämpöistä pehmeää rasvaa (tai jos on kovaa, lämmitä mikrossa muutama sekunti)

2 dl fariinisokeria (mitaa löyhästi desoimitalla, niin ei tule kovin makeaa)

3 kananmunaa

4 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1½ tl leivinjauhetta

1½ tl vaniljasokeria

½ dl sitruunanmehua (minä laitoin lorauksen sitruunamehutiivistettä ja loput nesteestä maitoa)

sitruunan kuoriraaste (tätä en laittanut nyt ollenkaan)

noin 150 g valkosuklaata (minä laitoin omarsuklaata, siksi piirakkani on eri näköistä mitä

alkuperäisellä ohjeella tehty. Puolet suklaasta tulee taikinaan ja loput pinnalle)

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­____________________________

1 prk Valion valmista vaniljakreemiä

____________________________

noin 4 dl vadelmia (jos pakaste, laita jäisinä)

____________________________

(koska laitoin tummempaa suklaata, laitoin vielä siivilöityä tomusokeria jäähtyneen piirakan pintaan yleisilmeen kirkastamiseksi)

Valmistaminen

Hienonna suklaa rouheiksi paloiksi. Minä leikkasin leikkuuveitsellä kuutioiksi. Vatkaa taikinan voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kaikki kuivat ainekset kulhossa. Lisää kananmunat rasva-sokerivaahtoon yksitellen reilusti vatkaten. Laita jokaisen munan kanssa lusikallinen jauhoseosta, jotta seos ei juoksettuisi. Lisää loput kuivat ainekset vaahtoon. Jos laitat sitruunaa, raasta hennosti keltainen kuori ja purista mehu ja lisää ne taikinaan sekä puolet suklaarouheesta. Jos et laita sitruunamehua, niin laita jotain nestettä tuo ½ dl. Sekoita taikina tasaiseksi. Laita taikina voideltuun (tai laita vuokaan leivinpaperi, kuten minulla on) piirakkavuokaan ja levitä tasaiseksi. Nostele vaniljakreemi nokareina raakan pohjan päälle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele vadelmat ja suklaarouhe vuokaan. Paista piirakkaa (reilussa) 175 asteisessa uunissa keskitasossa noin 40 min. (alkuperäisessä ohjeessa paisto-ohje 175 astetta 30 min, mutta uunit paistavat niin eri tavalla, eikä minun piirakka ollu kyllä vielä olleskaan kypsää tuossa ajassa, joten seuraa paistumista puolen tunnin päästä. Nostin myös uunin paistolämpöä vähän paiston loppupuolella)  Anna piirakan jäähtyä ja rupea sitten nauttimaan siitä.

Pohja ja vaniljakreemi

Omalta takapihalta kerättyjä vadelmia. Näitä voi laittaa ihan reilusti. mulla oli tämän verran kypsiä, enkä pakastimesta halunnut lisää ottaa. Tässä vaiheessa mietin vielä, että laitanko suklaata ollenkaan tähän päälle, mutta päätin sitten kuitenkin laittaa. 

Uuniin piirakka meni tämän näköisenä. Mulla on taasen rypistetty leivinpaperi vuoassa ihan siksi että saan piirakan kokonaisena vuoasta pois.

Piirakka ei ole kauneudella pilattu....

Mutta tomusokeri kaunistaa kaiken, eikös vaan! Tomusokeri jäähtyneen piirakan päälle mieluiten just ennen tarjoilua.

Heti kun piirakka oli jäähtynyt, piti sitä tietenkin maistella. Tykkäsin pohjasta kovinkin. Mehevä, suklainen ei kuitenkaan liian makea. Ja kun tuohon vielä lisäks kuvittlee sitruunaraasteen maun... Tuo vaniljakreemi ei ole suosikkejani oikein missään, mutta antaahan se toki mehevyyttä piirakalle. Ite voisin kuvitella kokeilevani jotain maustettua rahkaa sen tilalla, vaikka sitruunaa (sillon kyllä jättäsin sitruunan kuoriraasteen pois) tai vaniljaa. Ehottomasti teen uudemmankin kerran tälläkin ohjeella ja josko ens kerralla kokeilis ihan alkuperäisen ohjeen mukaan valkosuklaa-sitruunaversion.

Olen aina ihmetellyt noita Dubaihin matkustaneita suomalaisia, koska eihän siellä ole muuta huvia kuin käydä autolla ajamassa hiekkadyyneillä. Nyt se matkailu sinne on kerralla loppu, mitä äkkiloppua olin pitänytkin aivan itsestäänselvyytenä.

Tuo naapurin insinööri lähti aikoinaan myös perheineen kahdeksi viikoksi Dubaihin. Lapsia ja lastenlapsiakin oli mukana toistakymmentä.

Olin asentanut parketit heille ja olimme hyviä ystäviä, joten hän pyysi minua koiravahdiksi tuon Dubain reissun ajaksi. Se sopi, koska oli silloin joku työttömyyspätkä meneillään.

Minulla oli silloin seinänaapurina alle kolmikymppinen, akateeminen suomalainen mies, jolla japanilainen vaimo ja yksi lapsi. Ja tällä insinöörillä aivan samanlaiset seinänaapurit: alle kolmikymppinen, akateeminen suomalainen mies, jolla japanilainen vaimo ja yksi lapsi.

Ensimmäisenä koiravahdin päivänä käytin pienikokoiset koirat lenkillä kolme kertaa. Erikoista oli se, että perheen kissa seurasi meitä koko sen kilometrin ympyrälenkin. Se ei tullut muodostelmaan, vaan käveli 10- 15 metriä perässä.

Seuraavana päivänä insinööri soitti Dubaista ja kyseli voisinko olla yötä heidän asunnossaan. Koirat olivat nimittäin haukkuneet koko yön ja seinän takana asuva suomalais- japanilainen pariskunta oli soittanut. Heillä kun oli vielä ihan vauvaikäinen lapsikin, joten nukkumiset saattoivat olla muutenkin epäsäännöllisiä.

Minä siis muutin sinne kokonaan ja kaikki meni hyvin. Olin toisenkin kerran heillä koiravahtina ja katti pirulainen seurasi joka lenkillä!

Moni on eronnut kirkosta erilaisten protestien takia. Ehkä jollekin se pieni kirkollisverokin on ollut syynä, vaikka kuten isoukkini Akseli Huttunen 1967 Yleisradion haastattelussa tokaisi: "Enpä mie ole nähnyt pilvenpiirtäjiä niilläkään, jotka muka verojen takia on eronneet".

Ymmärrän hyvin, että monet kokevat kirkon nykyisen kehityksen huonoksi. Ydintehtävä, evankeliumin julistaminen, jää liiaksi tähän maailmanaikaan keskittyvien tehtävien alle. Samalla moni meistä katsoo opillisen perustan hämärtyneen ja että kirkko tekee päätöksiä miellyttääkseen "tämän maailman menoa". Mutta samalla sekin on tunnistettava, että toisten mielestä kirkko on liian jäykkä, vanhanaikainen jne. - Kauanko kansankirkko kestää? Tähän asti erilaiset herätysliikkeet ym. ovat pääosin voineet toimia kansankirkon suuren katon alla. Moni kokee tilan käyneen jo ahtaaksi.

Pelastus ei ole kiinni kirkosta, vaan yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden. Silti uskonpuhdistuksesta alkaen Suomessa luterilainen kirkon vaikutus yhteiskuntaamme on ollut erittäin suuri. Sen kautta vuosisatojen ajan toteutui paikallishallinto ja kansansivistys. Vaikka nämä tehtävät ovat siirtyneetkin valtiolle, kirkko tekee edelleen paljon hyvää työtä. Se ylläpitää kirkkorakennuksia, hautausmaita, tekee kirkolliset toimitukset, tarjoaa lastenkerhoja, vanhusten toimintaa, auttaa diakonian kautta heikompiosaisia jne.

Jokainen kirkosta eroaminen heikentää myös tätä työtä. Ja ennen kaikkea juuri tätä - vaikka kuinka olisit halunnut protestoida jotakin kirkon johtohahmoa tai muuta tunnettua kristittyä vastaan.

Paikallisseurakuntien ja seurakuntayhtymien toiminnoista - ja välillisesti myös kokonaiskirkon suunnasta - päätetään tulevissa seurakuntavaaleissa.

Liity kirkkoon, jos olet siitä eronnut. Ja osallistu vaaleihin, äänestämällä tai ehdokkaana.